Verhoilun hintoja

Elokuussa ennen kuin aloitin työt, ehdin naputella muutamat tarjouspyynnöt maailmalle koskien meidän asuntovaunun verhoiltavia kohteita. Googlaamalla löysin yllättävän monta verhoilijaa, verhoiluyritystä, joten pystyin tekemään jopa pientä karsintaa sen suhteen, että minne tarjouspyyntöni lähetän. Koska asumme pääkaupunkiseudulla, jätin heti kättelyssä pois Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla olevat alan yritykset. Oletukseni on, että hinnoissa on ns. pääkaupunkilisä. Lopulta lähetin sähköpostitse seitsemälle verhoilijalle tarjouspyynnön. Osa sijaitsee täällä meidän lähellä ja osa on vaunun talvipesän lähistöllä. Otin yhteyttä myös yhteen ammattioppilaitokseen jossa koulutetaan verhoilijoita.

Tarjouspyyntöön kuului sohvatyynyjen verhoilu, kerrossänkyjen patjojen päällystäminen, sekä sänkyjen reunoilla olevien ”pehmusteiden” uudelleen päällystäminen. Kuvia löytyy täältä. Laitoin tarjouspyyntösähköpostin mukana valokuvia verhoilun kohteista, jotta hinta olisi mahdollisimman realistinen.

Myöhemmin kun pohdimme verhoilua tarkemmin, totesimme isännän kanssa, että nuo pehmusteet pystymme itsekin päällystämään uudelleen. Kun vaan on niittipistooli vai mikä sen virallinen nimi on, niin sillä saa hyvin uuden kankaan paikoilleen. Mietityttää myös onko tarpeen verhoilla uudelleen kerrossänkyjen patjoja, koska niissä on yleensä aina lakanat päällä. Toki on hassun näköistä, jos niissä säilyy alkuperäinen punainen kangas ja muualla on uutta väriä. Viimeistään joskus jos vaunua myy, niin patjojen mahdollinen erivärisyys tulee ratkaistavaksi. Joten on kuitenkin varmaan helpompaa verhoilla ne nyt, kun samaa kangasta on saatavilla.

Mutta nyt tarjouspyyntöjen ”tuloksiin”. Seitsemästä lähetetystä kaksi jätti kokonaan vastaamatta, vieläkään ei ole mitään kuulunut. Hinnoissa oli suurta hajontaa. Osa tarjouksista sisälsi myös vanujen vaihtoa pehmusteisiin sekä sohvatyynyihin. kaikkien hintoihin lisätään tietenkin vielä verhoilukangas, mahdollinen taustakangas, vanu sekä kaiki napit, vetoketjut ym. tilpehöörit.

 Kalleimman verhoilijan hinta olisi 1430-1770 euron välillä riippuen kuinka paljon vanuja halutaan vaihtaa. Seuraavaksi oli 1200 euron tarjous ja kolmannella työn hinta olisi 700 euroa. Nämä kolme kalleinta sijaitsevat meidän kodin lähikunnissa.

Oppilastyönä verhoilun hinta olisi 15e/tyyny tai patja. Työn laadustahan ei voi tietää etukäteen eikä voi vaatia täysin ammattilaisen tekemää jälkeä. Edullisesta hinnasta huolimatta luultavasti emme kuitenkaan teetä verhoilua tuossa ammattioppilaitoksessa. Syynä on sijainti, se sijaitsee niin vaunun talvipesän lähistöllä. Meillä ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta lähteä tyynyjä ja patjoja viemään oppilaitokseen arkipäivänä. Koulut kun ei ole auki viikonloppuina (vielä…)

Tällä hetkellä ”tarjouskilpailun” voitti verhoilija, joka ei ole pääkaupunkiseudulla eikä edes lähistöllä. Vaan oikeastaan vaunun talvipesä on lähempänä, mutta sekin jonkin matkan päässä. Tällä verhoilijalla patjojen ja tyynyjen verhoilun hinnaksi tulisi 400euroa + vetoketjut, napit ym. pikkutilpehöörit.

Miten voikaan olla noinkin suuri hintaero?! HUI! Kyllä kannattaa naputella muutamat sähköpostit, jos sillä voi säästää huomattavasti.

Samaisessa tarjouspyynnössä kysyin palosuojattujen kankaiden hintoja. Niissä hintahajonta oli 80-100e/m välillä. Siinä ei niin isoa haitaria ollut mutta jotain kuitenkin. Todennäköisesti tilaamme kankaan itse suoraan Eurokankaalta. Kävimme Vantaa Varistossa olevassa Eurokankaassa katselemassa kangastarjontaa ja saimme todella hyvää palvelua. Sinne menemme mielellämme uudelleen, kun tulee aika oikeasti valita sekä tilata kankaita.

Nyt kun meidän Nalle on talviunilla, olisi aika tehdä päätöksiä kankaiden ja tyylin suhteen. Lahden messuilla näkyi monta mielenkiintoista verhoilua. Joten saattaa olla, että verhoilutyön hinta tulee nousemaan, jos haluamme oikein monimutkaista tai monesta osasta koostuvaa verhoilua sohvatyynyihin.
Katsotaan...

Nalle talviunille

Meillä on maksettuna syyskuun loppuun saakka vaunulle kausipaikkaa nykyisessä paikassa. Asuntovaunu on ollut siellä 6 kuukautta emme ole viettäneet alueella koko aikana kuin ihan muutaman viikonlopun. Se kertoo että olemme liikkuva karavaanari-perhe sekä myös sen ettemme ole viihtyneet alueella. Pojat nyt viihtyvät melkein missä vaan mutta varsinkaan minä en ole viihtynyt siellä. Minulla viihtymiseen vaikuttaa suuresti sosiaalitilojen siisteys, nykyaikaisuus. Vanhana partiolaisena olen tarpeeksi käynyt riuku-vessoissa ja alkeellisissa suihkuissa. Itse koen että pienten lasten kanssa on mukavampaa, kun on kunnolliset peseytymismahdollisuudet.

Joten syyskuun lähestyessä loppua, täytyi tehdä päätöksiä. Siirretäänkö asuntovaunu uudelle kausipaikalle uuteen paikkaan vai viedäänkö vaunu talviunille. Päädyimme melko helposti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ehkä kun pojat ovat vielä vähän kasvaneet, niin sitten kokeilemme vaunuilua myös talvella.

Perjantaina isäntä lähti vaunulle viimeistä kertaa yöksi tälle vuodelle. Lauantai aamusta hän oli pakannut tavarat kasaan ja maksanut viimeiset sähköt pois. Paikalla ollut alueisäntä ei ollut kysellyt miksi lähdemme tms. Ehkä meidän perhe ei ollut alueella tarpeeksi kauaa ja emme olleet suoraan alueen "kohdeyleisöä".

Ajomatka oli ollut mielenkiintoinen. Moottoritiellä oli ohittajilla ollut kovasti näyttämisen tarvetta tai muuten vaan huono päivä. Monen ohittajan renkaat olivat olleet keskiviivalla. Sää oli todella tuulinen ja siksi hankala, ja kun siihen lisätään täpärät ohitukset, niin vaunu oli keikkunut melkoisesti. Lauantai iltapäivällä isäntä soitti ja kysyi että ostettaisiinko vaunuun uudet renkaat. Hetken olin ihan ihmeissäni kysymyksestä. Sitten selvisi, että asuntovaunusta oli kesken matkaa puhjennut rengas. Muutamien puheluiden jälkeen isäntä oli löytänyt ystävällisen henkilön, joka lähti tuomaan uusia renkaita vaihdettavaksi.

Isäntä pääsi minun helpotukseksi ennen pimeän tuloa perille. Enää oli jäljellä "pikkuinen" homma; tehdä meidän Nallelle talvipesä täyteen autotalliin. Siinä sitä riitti isännälle puuhaa lauantai illaksi ja vielä sunnuntaille. Ensi viikolla täytyy vaunua vielä tyhjätä sekä tuoda kotiin verhot. Parit kosteudenpostajat on varmaan hyväksi laittaa vaunuun.

Verhoiltavat sohvatyynyt ja patjat saavat jäädä odottamaan talviuni paikan lähistölle, koska todennäköistä on, että verhoilu tullaan tekemään siellä suunnalla eikä meidän kodin lähistöllä. Olen kysellyt tarjouspyyntöjä eri verhoilijoilta ja hinnoissa on ollut yllättävän suurta hajontaa. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Me kotijoukot olemme nauttineet kauniista syysviikonlopusta ulkona sekä harrastettu junalla lähiseutumatkailua. Nyt taas jaksaa viikon tehdä töitä, ensi viikonloppuna on juhlaa tiedossa :)

Ensi tunnelmia Lahden Caravan-messuilta

Hyvin nukutun yön ja leppoisan lauantai aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Lahtea. Matkalla juttelimme isännän kanssa ennakko-odotuksista messuja kohtaan, olihan kyseessä meidän ensimmäiset Caravan-messut.
Saavuimme messupaikalle juuri sopivasti, kun ovet aukesivat. Innokkaina lähdimme heti kiertelemään vaunulta, autolta toiselle. Poikia kiinnostivat enemmän ilmapallot ja muu messutilpehööri. Huomasimme Muksulan. Paikka, jonne lapset saavat jäädä hetkeksi leikkimään turvallisten ”tätien” kanssa, kun vanhemmat kiertävät messuja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meidän pojat saivat jäädä leikkimään. Kun hain heidät, niin hauskaa oli ollut ja uusien kavereiden kanssa oli ollut mukavaa leikkiä.  

 

 

 Poikien ollessa leikkimässä, kiersimme tehokkaasti messujen tarjontaa. Monia mielenkiintoisia asioita osui silmiin matkan varrella. Pääasiassa katselimme vaunujen sisustuksia ja erilaisia etutelttoja.  Meidän ja varmasti monen muunkin messuvieraan kiertämistä olisi helpottanut, jos näitä merkkejä olisi ollut enemmän.  Silloin olisi jo kaukaa tiennyt , millaisesta yksilöstä on kyse. Toki kiersimme kaikenlaisia ja kokoisia vaunuja ja autoja ideoita etsien.

Asuntovaunujen ja – autojen ”keittiöt” alkavat näyttää yhä enemmän kotikeittiöiltä. Kaappien sijaan suositaan laatikoita, joissa saa paremmin käytettyä hyväksi koko laatikon syvyyden.

 

Isännän mielenkiinnon kiinnitti tämä pleksi ja siihen upotetut valot. Kieltämättä se antoi uudenlaista näköä. Kuvassa pleksin pilkut/pisteet eivät näytä niin hyvältä kuin luonnossa.

Valaistukset oli aika tuttuja juttuja, mutta onneksi jotain uutta oli kehitetty.

Taisi olla vielä tämä samainen vaunu, jossa oli ulko-oven vieressä ulkopuolella listaan upotettu pätkä led-listaa. Vaikka sitä ei ollut pitkästi, niin se antoi valoa, ryhtiä ja näköä.

 

 

Kuvia sisustuskankaista ja väreistä tulee sitten myöhemmin enemmän. Täytyy ensin itse katsella ne uudelleen ja mutustella niitä. Mutta hyviä ideoita oman vaunun verhoiluun kyllä sain. Muutama mukavan erilainen piristyspläjäys tallentui. Ehkä tällaisia ei kuitenkaan tulla näkemään meidän vaunussa ensi keväänä.

 

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut messureissu. Kotimatkalla takapenkiltä kuului tasaista tuhinaa, kun väsyneet pojat nukkuivat koko matkan. Itselleni ja isännälle jäi paljon ideoita oman vaunun komistus-projektiin.  Messujen huono puoli oli se, että ”nälkä kasvaa syödessä” eli huomasi mitä kaikkea sitä voisikaan talven aikana omaan vaunuun tehdä verhoilujen lisäksi. Sen näkee sitten keväällä, että miten meidän kävi...Pysyttiinkö alkuperäisissä suunnitelmissa vai…

Kesäloma fiilistelyä

Viikonloppuna tuli selailtua koneelta kuvia lasten kanssa ja muisteltua mennyttä kesää.

Kesälomalla pääsimme vierailemaan muutamilla Sfc-alueilla. Eli alueet eivät ole ns. yleisiä leirintäalueita, vaan tarkoitettu Karavaanarit yhdistyksen jäsenille. Oikeastaan lomamatka suunniteltiin niin, että pääsemme käymään juuri tietyillä alueilla, joista olimme kiinnostuneita eri tahoilta kuultujen suositusten perusteella.
Ensimmäinen vierailukohde oli Sfc-Pitkäjärvi Kokemäellä. Kahden yön jälkeen kun jatkoimme matkaa, niin jäi olo että tuohon paikkaan haluamme mennä uudelleen. Lasten leikkipaikka oli meidän poikien mieleen, varsinkin leikkimökki, joka oli pienen asuntovaunun näköinen. Suihkut ja vessat olivat nykyaikaiset, siistit. Paikan erikoisuus vaunu-sauna meiltä jäi kokeilematta, mutta ehkä sitten ensikerralla.

Pitkäjärven leikkipaikka oli kovassa käytössä.

Matkamme jatkui kohti Caravan-Kalajärveä, jossa olimme kolme yötä.  Suomen kesä oli parhaimmillaan vierailumme aikana. Meidän vaunu oli ”vallihaudan” vieressä eli vain sen yli niin päästiin lapsille sopivaan rantaan uimaan. Ja siellähän käytiin uimassa joka päivä monta kertaa. Tuolla alueella oli lapsille ohjattua toimintaa, esim. askartelua ja pihaleikkejä. Leikkipaikka oli toimiva. Saunat ja suihkut olivat hiukan tukkoiset sille ihmismäärällä mutta siistit. Kävin aamulenkillä vallihaudan toisessa päässä nautiskellen kauniista maisemista.  Kalajärvellä olisi ehdottomasti viihtynyt pitempäänkin mutta maantie kutsui J

Kalajärven "maisemajuna"

Ikaalisten kylpylän matkaparkki tuli testattua ja todettua että matkaparkeissa yöpyminen ei vielä ole meidän juttu. Koska lapset ovat pieniä, niin kunnon vessat, lastenhoitotilat ovat tärkeät.  Muuten Ikaalisten kylpylä ja Ti Ti Nallen talo olivat meidän pojille mieluisat paikat.

Sukuloinnin jälkeen piipahdimme vielä Kalliojärven Lukkahaassa parin yön verran. Myös tuo paikka oli käymisen arvoinen. Mikä on karavaanarilla mukavampaa kuin illalla saunan jälkeen puhaltaa uimaan järveen ja mennä nukkumaan omaan vaunuun.  Lukkuhaassa meillä kävi myös vieras, poikien paappa. Pojat olivat niin innoissaan kun Meidän Vaunulle tuli kylään paappa. Heille oli tärkeää esitellä vaunua ja sen hetkistä leikkipaikkaa tärkeälle ihmiselle.

Aika pienellä alueella pyörimme kesälomamme ajan mutta kun lapset ovat pieniä, niin ajomatkat päivässä eivät voi olla pitkiä. Se on paras vaihtoehto kaikkien mielenterveydelle ja  lomafiilis pysyy yllä. Sukuloinnit mukaan laskettuna olimme kuukauden verran putkeen vaunulla reissussa.  Kotiin oli mukava tulla. Kuitenkin jäi olo, että vielä ainakin viikon verran olisi voinut matkaa jatkaa. Tietysti fiilis olisi voinut olla eri, jos sää olisi ollut toisenlainen. Auringon paistaessa kaikki tuntuu hyvältä ja elämä vaunussa sujuu mukavasti.

Ensi kesälle jäi vielä monta mielenkiintoista paikkaa. Tämän kesän paikoissa olisi mukavaa käydä myös uudelleen. Ensi keväänä emme ole enää aloittelevia-karavaanareita vaan jo vuoden vanhoja. Jo kuluneen puolen vuoden aikana on kokemusta karttunut ja osa alkukauden mielikuvista, mielipiteistä on muuttunut. Joten ensi keväänä, kesänä on ns.helpompi suunnitella ja lähteä pitkälle matkalle, kun kokemusta on jo.

 

 

Asuntovaunuton viikko

Huh huh, onneksi viikonloppu on ihan lähellä! On ollut melkoinen viikko. Töissä on ollut pitkiä päiviä ja illat hulinaa poikien kanssa. Enpä ole iltaisin tällä viikolla jaksanut mitään ylimääräistä. Kotityötkin odottavat viikonlopun inspiraatiota.

Mutta aina on aikaa leipoa! Vanhemman pojan päiväkodin vanhempainillassa henkilökunta sattui mainitsemaan, että he tykkäävät herkuista… Siinä siis oiva syys leipoa! Mikä olisi mukavampi kiitos hyvin alkaneesta syksystä kuin lähestulkoon uunituore pulla. Aivan loistava resepti on täältä. Pojat leipoivat omia pulliaan ja minä siinä sivussa.
Leipominen on minulle rentoutumista ja "aivojen tyhjäystä". Aina ei kuitenkaan kaikkia voi itse syödä ja siksi en voi leipoa niin usein kuin oikeasti haluaisin.  Viime aikoina tosin leipominen on vähän jäänyt, mutta ehkä nyt syksyn pimetessä jauhopeukaloitani alkaa taas kutittamaan.

Viikonlopulle olemme suunnitelleet asuntovaunuilua, totta kai. Tarkoituksena olisi jo vähän tyhjätä vaunua. Tämä saattaa olla viimeinen viikonloppu, kun ehdimme olla yötä vaunulla ennen kuin vaunu lähtee "talviunille". Vaunusta tyhjätään kaikki ylimääräinen pois; astiat, petivaatteet jne. Viimeisenä otetaan verhot ja sohvatyynyt mukaan. Ensi keväänä kun ne seuraavan laitetaan paikoilleen, niissä on toivon mukaan uusi verhoilu!

Testing, testing.

Viikonloppu sujui oikein leppoisissa merkeissä Sfc Hämeenhelmessä. Koska sää oli oikein sopiva, niin suurin osa viikonlopusta kului ulkoillessa. Joten suunnittelemani verhoilu- testaus jäi ihan viime tippaa eli sunnuntai iltapäivään. Olin ottanut siis kotoa mukaan kassillisen erilaisia verhoja, tyynyjä, päiväpeittoja.  Tarkoituksena oli rajata värejä tai kuoseja pois ja mahdollisesti löytää se sopiva väri tuleviin verhoiluihin. Harmikseni sitä juuri Oikeaa väriä ei vielä löytynyt, mutta jotain ”tuloksia” saatiin kuitenkin. Minä asettelin testikankaita ja mies totesi mielipiteensä saman tien. Tässä jotain aatoksia kuvien kera.

Ensimmäisenä oli tummansininen värinä. Isäntä oli sitä mieltä, että se on veneisiin sopiva väri. Samoin hän mieltää raidat purjehdukseen. Itse olen ollut raitojen kannalla, enkä kyllä sitä vieläkään hylkää. Tuo tummansininen on ehkä liian tumma väri meidän vaunuun.

Tässä on liian paljon kuviota. Värikään ei ole minun makuuni tässä tilanteessa. Joten noin kuviolliset kankaat voidaan unohtaa.

 Raita tyyny pääsi taas mukaan. Beige on vähän ehkä tylsä värinä, jotenkin kaipaan kuitenkin hillityn kaveriksi piristystä. Siksi kokeilin mukana ollutta kaitaliinaa selkänojaan. Yhtenä vaihtoehtona meillä on ollut, että istuintyynyt verhoiltaisiin yksi värisellä kankaalla ja selkänojiin tulisi kuviollista. Tämä vaihtoehto tuntuu minusta tällä hetkellä parhaimmalta.

Testin "lopputuloksena" voisin todeta, että jotain kuviollista, kenties ruskea pohjaista kangasta täytyisi nyt löytää. Ruskea saattaisi sopia siihen puunväriin mitä vaunussa on.
Viikonloppuna huomasimme myös, että uudesta verhoilukankaasta täytyy teettää myös irtopäällinen siihen kohtaa missä pojat syövät.

Muutama minuutti aamupalaa syötynä ja sohva oli vain tämännäköinen. Ei ole mukavaa, että vaivalla suunniteltu ja teetetty verhoilu on heti täynnä läiskiä. Nyt tässä samalla irtopäällinen on helppo teettää, kun kankaat kuitenkin joudutaan tilaamaan.
Parin viikon päästä on Caravan-messut Lahdessa, toivottavasti sieltä löytyisi jotain uusia ideoita.

Viikonloppu oli oikein onnistunut monella tapaa.
Tästä sai taas voimia arjen aherrukseen. Mukavan syksyistä viikkoa kaikille!

 

Asuntovaunun "lähtötilanne"

Viikonloppuna olisi tarkoitus päästä pitkästä aikaa koko perhe asuntovaunulle. Ajatuksena olisi mennä tutustumaan yhteen uudehkoon Sfc-alueeseen. Katsellaan sillä silmällä, josko ensi keväänä olisimme kausipaikkalaisia siellä. Emme voi pitää asuntovaunua omassa kotipihassa, joten vaunun täytyy olla jossain alueella "vakituisesti".

Viikonlopun aikana pitäisi vähän testailla eri värejä asuntovaunuun, että löydettäisiin ne mitkä sopii vaunun kalusteisiin ja mitkä taas eivät sovi. Kotona eteisessä odottaa jo Ikean kassillinen erilaisia vilttejä, päiväpeittoja, koristetyynyjä mitä olen ajatellut testailla vaunun sohvaan.

Suurin muutoksen tekijä tulee olemaan sohvan uudelleen verhoilu. Sen oikeanlainen kangas ja kuosi muuttaa vaunua toivon mukaan raikkaammaksi, valoisammaksi ja ei niin perinteisen asuntovaunun sohvan-näköiseksi. Sohvan väri ei voi kuitenkaan olla niin vaalea mitä haluaisimme, koska meidän pojat tulevat sitä sotkemaan vielä useita vuosia. Nyt sohvaa on ollut suojaamassa punainen fleece-viltti. Se on ollut helppo ottaa pois ja puristella leivän muruset ym. pois. Verhot olisi tarkoitus myös samalla vaihtaa uusiin tässä samalla.

Nuo punaiset "väliseinäverhot" eivät ole yhtään meidän makuun. Mutta kun ei parempaakaan ollut heti laittaa, niin ovat saaneet olla siinä nyt tämän ensimmäisen kesän. Jos sohva olisi yksivärinen ja näissä verhoissa olisi sitä samaa väriä mutta myös jotain isompaa kuviota, ehkä.

 

Kaikkien sänkyjen ympärillä on tuollaiset pehmusteet, jotka olisi myös tarkoituksena verhoilla uudelleen. Koristetyynyt on se helpoin kohta tässä komistuksessa, niitä kun löytyy lähes joka kaupasta. Verhot uusitaan myös tähän ikkunaan.

Isäntä on suunnitellut pitkään valojen lisäämistä vaunuun, koska ikkunoita on vain kaksi sekä yksi kattoluukku. Katsotaan talven aikana, että toteutuuko suunnitelmat vai ei.

Nyt vain odotetaan viikonloppua, että päästään testaustunnelmiin!
Ideoita, kommentteja, ehdotuksia väreistä, materiaaleista ja kuoseista otetaan vastaan :)